torstai 28. toukokuuta 2015

Camping

Viime perjantaina pakattiin auto ihan tuppasen täyteen ja suunnattiin Terryn ja Haileyn kanssa nokka kohti Mule Creekiä. Autossa tuli istuttua 6 tuntia ja yhen kerran jouduttiin kääntymään ja ettimään uus tie koska kivivyörymät oli blokannu reitin. Päästiin kuitenki turvallisesti perille (vaikka Haileyn olessa ratissa mutkasella tiellä tuntu, että ei tästä hengissä selvitä).





Carcamping, autotetlttailu on jotain mitä en oo ikinä ennen törmänny. Luulin, että me tullaan nukkumaan pienessä teltassa kovalla maalla, syödään makaroni sössöjä ja jäädytetään sormemme tiskatessa. Tilanne kuitenki osoittu toisesksi kun mun host isä alko purkamaan autolastia: teltta 10 hengelle, noin 20 cm paksut ilmapatjat ja kysymys: "Haluatteko te pihvejä päivälliseksi?". Oli niin luksusta, että tuntu ihan ko oisin huijannu itteäni, ei tää menny nyt ihan mun käsiykseen millasta telttailu on. Toisaalta oletin, että meillä ois ollu jonkunnäkönen puhelinkenttä yleisellä ja melko suositulla leirintäalueella, mutta väärässä olin. Mikä oli huippua, oli tosi kiva vaan unohtaa puhelimet 4 päiväksi ja oikeesti viettää aikaa porukalla ja tutustua mun host isään.








Päivisin nukuttiin niin pitkään kuin ikinä vaan pystyttiin. Aamupalan jälkeen sujautettiin kintut vaelluskenkiin ja lähettiin tallustelemaan millon mihinkin suuntaan. Vaelluspolut oli selkeitä, mutta kalkkarokäärmeitten, karhujen ja myrkkykasvien perään piti vahtia melko tarkasti. Yhen kerran törmättiin Haileyn kanssa käärmeeseen ja panikoitiin ku kuolemassa oltais. Selvittiin leiriin  asti, näytettiin kuva käärmeestä host isälle ja hän alkaa nauraa, että tuo on ihan tavallinen puutarhakäärme, oisitte voinu poimia sen vaikka käteen ja ottaa lemmiksiksi. Että semmosta.






Mule Creek on raikas ja yleensä juomakelpoinen puro (labratuloksia veden laadusta ei ollu vielä julkaistu, joten en oo varma mikä tilanne tänävuonna on). Tuolla alueella oli kultakuumeen aikaan todella paljon kaivantaa, ja jälet siitä oli näkyvissä. Käytiin vierailemassa ainoassa asunnossa, joka oli jätetty pystyyn noilta ajoilta, nykyään museona ja koskenlaskijoille suojapaikkana.







Santeri Salamanteri

Enää 5 ja puoli koulupäivää ja 40 päivää Suomeen. Mihin tää aika oikeen katoaa??


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti