sunnuntai 30. marraskuuta 2014

"Mitä sulle kuuluu?"

"Hei, hän se ei tyhjänpäiten pidä yhteyttä, ei viestejä, ei blogia... Olisi kuitenkin kiva kuulla kuulumisia!!! "
 
Näin alko sähköposti, jonka mun naapurin äiti (aka varaäiti) lähetti mulle muutama päivä sitten sähköpostiin. Ja totta, enpä oo kyllä turhan tiuhaan yhteyttä pitänykkään. Nyt otan kuitenkin kiinni tätä vierähtänyttä aikaa, tätä mulle kuuluu:

Koulussa

menee mukavasti, alan ymmärtää yhä enempi mitä tunneilla tapahtuu ja mitä mun pittää tehä. Lemppariaineita täällä on matikka, kitara ja englanti. Inhokin paikan on saanu fysiikka. Matikasta tykkään, koska se kurssi mikä mulla on nyt, on helppo sekotus kaikesta mitä opin lukion ykkösellä Suomessa. Kitarasta tykkään koska, no, mun ei tarvi tehä juuri mitään, päivän rentoutushetki. Saa rupatella kavereitten kanssa ja rämpyttää kitaraa aina sillontällön. Englanti on aika haastavaa, joudun tekee ihan tajuttoman paljon töitä, että ensin ymmärrän mitä tapahtuu, sitte selittää vanhahtavaa sanastoa ja ilmiantaa mun ymmärrys. Kaikki mitä luetaan on kuitenki tosi mielenkiintosta, ja haluan ymmärtää niitä tekstejä mitä käydään läpi. Tällä hetkellä tunneilla on kuitenki helpottanu hirveesti se että mun Suomivanhemmat lähetti mulle suomennettuna kirjan mitä me luetaan tunneilla  (KIITOS!). Meillä oli koulussa pariviikkoa sitten "vanhempainillat", eli vanhemmat ja opiskelijat kiersi kaikki opettajat läpi ja keskusteli mitä on meneillään. Sain hyvää palautetta, josta olin ylpiä, koska en tosiaankaan oo paras oppilas täällä, vaikka parhaani yritänki.

Meijän koululla oli verenluovutustilaisuus, Ian pakotti minut kattomaan millasta siellä oli. Alko jo pelkkä veren näkeminen heikottaa, haha :D

Office aid - tehtiin pyramidi Matthewin kanssa erikoishiekasta

Kotona

on kaikki hyvin. Kertaakaan ei olla riidelty ja ymmärretään puolin ja toisin. Tottahan välillä jotkut asiat ärsyttää ja yli kolmen kuukauden jälkeen jotkut piirteet ottaa päähän ite kussakin, mutta se on ihan normaalia. Rakastan tätä perhettä, meillä on kivaa ja mä olen täysin tasa-arvonen host-vanhempien silmissä mun siskoihin verrattuna. Tykkään kuinka me melkein joka iltana viikosta syyään päivällinen yhessä, se on semmonen päivän ootettu juttu ja rutiini, jonka väliin jäädessä tuntuu että päivä on jotenkin ihan nurinkurinen. Huoneen jakaminen Mikaylan kanssa ei oo tuottanu yhtään pienintäkään ongelmaa! Oon tästä vähän yllättyny, sillä Suomessa ollessani asuin 7 kuukautta omillani ennen tänne tuloa. Ja sitä ennen mulla oli oma huone niin kauan ko jaksan muistaa, joten muutos tänne tullessa oli melkosen iso. Nykyään tuntuu oudolta ajatus asua, tai edes nukkua yksin

Kaikki mitä vaihtari tarvii!

Oon oppinu juomaan kahvia täällä. ei voi selvitä ilman :D
.

Kavereitten kanssa

 ei ongelmia. Mulla ei oo muodostunu mitään vakiintunutta kaveriporukkaa. Koulussa tosi moni tietää mut ja on paljo ihmisiä keille jutella, harvoin tunnen itteni yksinäiseksi. Se, ettei mulla oo kaveriporukkaa näkyy myös vapaa-ajalla, oon melko usein, useemmin kuin tahtosin ihan vaan kotona siskojen kanssa. Kotona hengailu on kyllä myös seurausta siitä, että kaikkien pittää tehä järjetön määrä kotiläksyjä joka ilta, tosi monet käy töissä koulun ohella, meillä on perheen kesken monesti suunnitelmia, asun tosi kaukana keskustasta, joten tarvin aina kyydin jos menossa jonnekkin ja se, että mun kaverit on melkein kaikki poikia, joten jos lähen kahestaan tai pienellä poikaporukalla jonnekkin on "epänormaalia", joten en oo aina ees kehannu kysyä, saisinko lähtiä. Nyt oon kuitenki rohkastunu yrittää lähtä enempi ulos, en oo murehtinu niin paljo koulusta ja koittanu päästä eroon huonosta omastatunnosta, kun en oo kotona. En kuitenkaan tunne itteäni yksinäiseksi täällä, päin vastoin, haha! :D

Hailey



Sänkyjen testausta shoppailun jälkeen, myyjä tuli ja sääs meille jonku jalkahieronnan jonka tarkotus oli rentouttaa jalkojen lihaksia ja rentouttaa, toimi! :D

Rotary

käyn kokouksissa vähintään joka toinen viikko, niin usein kuin mahollista. Mun klubissa on yli 50 jäsentä, enkä tunne kuin muutaman. Joka kerta kun meen kokoukseen, minun paikallaolosta mainitaan erikseen kokouksen alussa, oon ottanu puheenvuoroja ja kertonu mitä mulle kuuluu ja koittanu jutella mahollisimman monille ihmisille. Silti lähes joka viikko joku kysyy kuka olen ja miksi olen kokouksessa. En oo täällä olon aikana tavannu mun kummia kuin ainoastaan yhesti, johtuu varamaan siitä, että mulla on ollu kaikki hyvin, ei mittään hälyttäviä ongelmia. Näitä pikkuseikkoja lukuunottamatta, kaikki toimii mun mainiosti. Jos tarvin tukea tai apua niin sitä kyllä tarjotaan. :)

Vapaa-ajalla

sanon "kyllä" ihan kaikelle mitä mulle ehotetaan. Ja oon päässykki tekemään kaikennäköstä, kierros Nike-kampuksella ja shoppailua työntekijöiden myymälässä, nähtävyyksiä ympäri Oregonia, yhteisön palvelua, kakkujen toimittamista, elokuvia, kokkailua, ja viimeisimpänä kokeiluna ilmottauduin vapaaehtoseksi puhumaan hyvistä valinnoista (toisinsanoen seksivalistusta) alakouluikäisille. Silloin harvoin kun mulla ei oo mitään suunnitelmia mä vaan hengailen kotona, kuuntelen musiikkia, käyn juoksemassa ja lötkötän sohvalla tekemättä mitään.

Renaen näkemys miten näkkäriä syyään: mascarponejuuston ja puolukkahillon kanssa :D
 
 

Koti-ikävä

ei oo mua juurikaan vaivannu. Välillä tulee haikee fiilis, kaipaa kaikkia juttuja mitä oli tapana tehä. Jotkut suomenkieliset sanat, kuten "kauppareissu", "koiran lenkitys" tai "pakkanen" saa ihan mielettömän koti-ikävän päälle hetkellisesti. Myös silloin kun täällä oleva jatkuva holhoaminen alkaa ärsyttää tulee ikävä suomea ja sitä miten sai olla ja mennä tosi vapaasti. Ja tietenki mulla on suomen kieltä hirviä ikävä. Ja mun kavereita, Katjaa, Tiiaa, Emmiä ja Juliaa. #matikkakerhoa.

Emmi


#matikkakerho: Katja, Tiia, banaaniminä & Julia

Muuta

Multa on kysytty, miten mulla ja Jimillä menee. Me erottiin virallisesti Halloweeninä, nähtiin että niin oli molemmille parempi. Miksi? Mä en osannu olla tyttöystävänä kun välissä on valtameri. Lopulta meijän tilanne vaan satutti meitä molempia ja teki onnettomiksi, joten ero oli paras mahdollinen ratkaisu. Vaihtovuosi antaa toisenlaista perspektiiviä tässäkin asiassa. Ja okei, myönnetään, täällä on tosi söpöjä poikia. Kuitenki säännöt kunniaan, vaihtovuoden aikana ei kannata seurustella, ei kaukosuhteessa, eikä vaihtokohteessa. Parempi vaan uskoa viisaampia niin säästyy isoimmilta sydänsuruilta.

Ei mitäään hajua kuka lähetti mulle nää kukat toissalauantaina, niin söpöä silti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti