torstai 16. lokakuuta 2014

Tänään siitä on 73 päivää kun jätin Suomen taakseni. Tänään on tasan 70 päivää kun ensimmäistä kertaa halasin host-siskojani ja äitiäni. Tänään oli ensimmäinen päivä kun luokasta poistuessani koulun jälkeen Mikayla seisoi ovella odottamassa mua, mitä ei ikinä ennen oo tapahtunu, halas mua ja kertoo että oon paras mahollinen host-sisko ja että rakastaa mua.

"Kulkulupa" vessaan tunnin aikana, tää on mun lemppari heti lelukrokotiilin jälkeen, haha! :D

Koristelin Renaelle kuppikakkuja :)



Varmaan on jo kaikille selvää, että mä nautin täällä olostani ihan kaikella tapaa. Koskaan en voi kuitenkaan korostaa kuitenkaan liikaa, kuinka ihanan host-perheen sain. Mä koen olevani rakastettu ja turvassa, mun hostvanhemmat ja siskot välittää musta tosi paljon. Jo nyt mua jo hirvittää ajatus maaliskuussa häämöttävästä perheen vaihdosta, parempi olla vaan ajattelematta niin kauas.

Dat ja kouluruoka...ei mitää herkkua

Spiritweek: Mr. Andresonin näkemys teinien pukeutmisesta



Viimeviikolla alko koti-ikävä hiippaile jo vähän munki pääkoppaan. Suomalainen musiikki on tehny mut mielettömän onnelliseksi, samoin suomen kielellä tekstaaminen, suomalainen hapankorppu paketti, jonka löysin ihan sattumalta lähikaupasta (GO FINNCRISP!) ja vanhat kuvat. Ikävä on perhettä, kavereita, naapureita, suomenkielistä telkkaria ja ruokaa. Sitä, että saa mennä ja tulla melkeinpä miten tahtoo.


XC tyttöjen muutenvaan päivällinen Red Robinissa

Halloween lähestyy ja kaupat o täynnä ihan järjettömän kokosia karkkisäkkejä...15KG????!


Viime lauantaina juoksin mun viimeset cross county kisat, tein uuden henkilökohtasen ennätyksen (23.28/5K) ja melkein saavutin mun kauden tavoitteen 22min. Oon samaan aikaan ilonen ja surullinen, että cross county on nyt huomisia reenejä lukuunottamatta mun osalta ohi. Kausi oli huippu, opin tosi paljo itestäni, kehityin huomattavasti ja pääsin kipujen ja vaikeuksien kautta melkeen täydellisesti tavoitteeseen. Ennen kaikkea kyllä rakastuin juoksemiseen ja aloin pikkusen jo haaveilla puolimaratonin uudelleen juoksemisesta, haha :D Muulla joukkueella treenit jatkuu vielä seuraavan viikon, mutta mä lähden aikasin tiistaiaamuna bussiretkelle viikoksi Californiaan rotaryvaihtareiden kanssa. Siellä vierähtääkin sitte koko seuraava viikko.

Sunnuntaina käytiin aamulla kirkossa, jonka jälkeen tein kotona läksyjä kunnes Howard (Taiwan), Luis (Meksiko) ja Andres (Argentiina) tuli tänne. Me ei tehty mitään kummosia, juteltii ja hengailtiin vaan. Oli kivaa :)




 
Huomenna meillä on homecoming peli ja lauantaina homecoming dance! Oon ihan super innoissani molemmista, tulee olemaan varmasti tosi hauskaa. Palailen molempiin ihan varmasti myöhemmin kuvien kera!


2 kommenttia:

  1. Hei Lotta! Olisi tosi kiva, jos tekisit postauksen sinusta ja poikaystävästäsi: miten vaihtoon lähteminen on vaikuttanut väleihinne, oliko vaikeaa hyvästellä Jimi, kuinka useasti ja miten pidätte yhteyttä, ikävöitkö häntä ja onko hän jatkuvasti ajatuksissasi ja ihan vain yleisesti siitä miten teillä menee ja miten te selviätte vaihdon yli!:) olisi erittäin mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi. Varmasti vaikeaa tuollainen vaihe, jossa ollaan yhtäkkiä eri maissa eikä nähäkkään niin useasti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä turisen tästä aiheesta seuraavaan normaaliin postaukseen :) Kiitti kommentista!

      Poista