lauantai 30. elokuuta 2014

Blue collar, gold swagger!

Kello on 6.55 ärsyttävä pilipalatus huutaa korvanjuuressa ja ihan liian kirkkaalla kännykän näytöllä lukee: "JUOKSEMAA SIITÄ LAISKIMUS!"

Mä päädyin valitsee maastojuoksun mun urheiluksi, silläkin uhalla etten sais harrastaa kumpaakaan tennistä tai koripalloa, jotka on mun lempipalloilulajit, loppuvuoden aikana. Halusin saada kavereita, nähä lisää ympäröivää luontoa, rääkätä itteäni ja, no, karttaa niitä vaihtarikiloja heti alusta lähtien.

Ensimmäiset treenit kaks viikkoa sitten oli yhtä tuskaa, kuten mainitsin yhdessä viikkopostauksessa. Hengästyin laittoman paljon jo alkulämmittelyn aikana ja kun tuli aika lähtä oikeasti lenkille olin ihan loputtoman uupunut. Lenkillä juoksin viimeisten kannoilla, musta tuntu että oksennan ja pyörryn pusikkoon, mutta oli pakko pitää tahtia yllä etten eksyis jonnekkinpäin Newbergiä. Selvisin kuitenki sitä kuuluisaa suomalaista sisua käyttämällä ja jaksoin treenata lenkin jälkeen vielä sprintit ja tehdä vatsalihakset. Steve haki mut reeneistä ja kysy "How was it?" vastasin heti "AWFUL!". Seuraavana aamuna olin niin jumissa, että en pystynyt puoleentuntiin hengittämään keuhkoja täyteen kun vatsa ja selkälihakset ei antanu periksi.



Päätin etten halua olla juoksuporukan heikoin lenkki ja alisuorittaja ja siitä lähtien oon antanu reeneissä kaikkeni. JA OON EDISTYNY! Enää en juokse viimesten joukossa, vaan alan olla reilusti keskitasoa, mun lihakset ei enää kipeydy kuin vähän (kiitos totuttelun ja venyttelyn), 9.6 kilomteriä menee ilosesti alle tuntiin ja varojenkeräysjuoksussa juoksurataa ympäri 60min ajassa kerkesin juosta 24 kierrosta kevyesti (harmittaa etten yrittäny juosta vielä vähän kovempaa..). Oon ilonen edistyksestä minkä oon saavuttanu vaan kahessa viikossa!

Treenaus vaikuttaa mun silmiin tosi ammattimaiselta. Meille jaettiin vihkot täynnä infoa siitä, miten yhdistää elämä juoksuun (eikä juoksu elämään), ohjeita syömisestä, levosta ja tasapainosta treenin, koulun ja kavereiden välillä. Jokaisella tulee olla viikkotavoite ja lisäksi pidemmän aikavälin tavoitteita. Meidän treeneistä ja nukkumisista pidetään kirjaa. Jokaisella treenillä on selkeä tavoite ja vaatimustaso kasvaa joka kerta.






Fundracing juoksun jälkeen maastojuoksujoukkueen senioritytöt järjesti sleepoverin koululle. Jokanen vei sinne ruokaa: jotain terveellistä ja jotain roskaa. Mä vein vesimelonia ja Renaen tekemiä cupcakeja (NAMNAMNAM). Lisäksi tilattiin Domino'silta pizzaa. Ku oltii syöty, rupateltu ja opeteltu nimiä mentiin ulos areenalle, jossa seniorit piti meille inspiroivan puheen siitä mitä maastojuoksu on.




Sitten se hauskin osuus. Seniorit peitti meidän silmät huiveillä, käski ottaa kengät ja sukat pois ja kävelytti meidät baseball-kentälle. Siellä meitä talutettiin ympäri kenttää ja välillä jalkojen alla oli pressu ja jotain...limasta?...kimmosaa?...märkää?...POKS! Meidät talutettiin jonku maissiliman, jugurtin ja siirapin läpi. Sen lisäksi meidän piti astua vesi-ilmapallon (mä en onnistunu pokstauttaa) ja raan kananmunan päälle (sitä naurun ja kiljumisen määrää! :D).



Tälle "luottamus"kävelylle oli jatko-osa toisella kentällä, jossa meidät pistettiin makaamaan tekonurmelle ja jätettiin sinne makaamaan. Hetken kävi mielessä että meijät jätettiin nyt tänne. Vähän ajan päästä seniorit tuli takas kilisevien kynien kanssa ja alko kirjottelee ja piirtelee meidän jalkoihin.



Mun mielestä kaikki mitä meille uusille jäsenille oli järkätty oli tosi kivaa! Sleepoverien järjestämiseen ei siis ollu osallistunu kukaan aikuinen, muuta ku yövalvojana nukkumassa ja vahtimassa meitä. Kaiken limasen ja kuvottavan päälle astumisen jälkeen meidän jalat pestiin ja kuivattiin. Tussit, millä meidän jalkoihin kirjotettiin ei kilinäsätä huolimatta ollu permanentti tusseja, vaan juuri tuohon tarkoitukseen tehtyjä kyniä, jotka lähti märällä paperilla pyyhkimällä pois.




Vaikka en oo juoksutiimistä vielä kavereita oikein saanukaan, musta tuntuu että oon tasapuolinen jäsen ainakin tyttöjen keskuudessa. Meillä on tosihyvä ryhmähenki, kaikki tsemppa kaikkia "Muille kouluille maastojuoksu on yksilölaji ja treenaustaktiikoista puhutaan paljon. Meille maastojuoksu on tiimilaji ja me treenataan nöyrästi, hiljaa ja käydään voittamassa palkinnot!"


Oon avian rakastunu tähän lajiin. Keep head held high, BLUE COLLAR, GOLD SWAGGER!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti